Jarabindan Ypsilon Hector

kaikille tutuille Hessu

ja minulle Possu

Ensimmäiset kaksi viikkoa sitä nukuttiin nokat vastakkain lastenhuoneen lattialla.

Mitenkään tarkoitusperäistä koirankasvatusta se ei toki ollut vaan lähinnä pakon sanelemaa. Nuorimmaisemme nimittäin kieltäytyi nukkumasta jos äiti ei pitänyt häntä kädestä kiinni. Niin siinä sitten yritettiin nukkua, toinen käsi pinnasängyn pienojen välissä ja toinen mustan karvakasan alla.

Hessun tullessa oli vanhin tyttäremme Nora kaksivuotias ja nuorimmaisemme Mira kymmenen kuukauden ikäinen. Nora oli silti jo ”kokenut” koiraihminen eikä pahemmin välittänyt takapuolessa roikkuvasta pennun rohjakkeesta. Äidillä siinä taisi olla enemmän vaikeuksia tuon saalisvietin oikeaan suuntaamisessa.

Hessu joutui jo pienestä pitäen tottumaan yllättäviin tilanteisiin, kummallisiin ääniin ja häristimiin. Onneksi pennulla oli ihastuttava luonne ja vahva hermorakenne eikä tuo tuntunut välittävän päälle muksahtelevista mukuloista. Nora oli tosin jo oppinut että koiralle on annettava ruoka ja leporauha ja että se koiran sänky on tosiaan koiran joten tuo oppi siirtyi helposti myös nuoremmalle. Hessu nukkui päikkärinsä Miran turvakaukalossa niin kauan kuin sinne suinkin mahtui.

Hessun työ lastenhoitajana jatkui kun perheeseemme syntyivät vuonna 2004 kaksoset. Hessu vahtikin vaunuja ansiokkaasti vuoden ja paimensi pieniä sen jälkeen portin pielessä. Kiitettävästi se hommasta suoriutuikin. Nyt se tyytyy seurailemaan sivusta mutta jalkapalloon sen on pakko saada osallistua.

Ensimmäinen koiramme oli urosbokseri joka vahti pihaamme kaksi ja puoli vuotta. Razin a.k.a. Api oli allerginen koira jolle ei elämä loppujen lopuksi ollut kovin suosiollinen. Se sokeutui molempien verkkokalvojen irrottua ja pari viikkoa sen jälkeen se sai sydänkohtauksen kotipihassaan eikä sitä pystytty elvyttämään.

Surua lievittämään hankittiin kotiimme ensimmäinen vaahterapeppumme Viron tuonti uros Irwlend Toby a.k.a.Topi. Pian tulonsa jälkeen pentu alkoi kompastella ja pahin toteutui. Lähetimme Topin sateenkaarisillalle saman vuoden marraskuussa vain seitsemän kuukauden ikäisenä. Eläinlääkärin diagnoosina oli erittäin voimakkaat kasvuhäiriömuutokset kyynärnivelissä ja vaikea lonkkanivelten kasvuhäiriö. Leikkaushoitoa ei voitu suositella. Koskaan ei voi liikaa korostaa pentujen emän odotusajan ruokavaliota. Vaikka oma pentumme ruokittiin alusta alkaen eläinlääkärin ohjeen mukaan ei sillä saatu pentua pelastettua. Samaisesta pentueesta suomeen tuotu narttu koki valitettavasti saman kohtalon.

Mietimme kestämmekö vielä yhden yrityksen. Ensimmäinen lause Mariannelle taisikin olla että haluamme terveen pennun johon saimme sen ainoan vastauksen jonka siihen voi antaa; koskaan ei voi olla sataprosenttisen varma.

Hyvinhän tuo elomme alkoi ja jo kahdeksanviikkoisena olimme röntgenissä kun Hessu-poika himoitsi kiviä!

No eipä noita reissuja ole sen jälkeen tullutkaan.  

Olemme koiraamme enemmän kuin tyytyväisiä. Alkuvuosina kävimme näyttelykehissä ja aktiivisesti Palveluskoirakerhon treeneissä. Hessu palkittiinkin vuonna 2006 Porin palveluskoirakerhon vuoden rottweilerina. Samaisena vuonna Hessu suoritti käyttäytymiskokeen saaden BH tunnuksen. Kävimme myös rauniokoirien treeneissä mutta se harrastus loppui kun kaksoset ilmoittivat tulostaan. Olemmekin jääneet kotosalle sillä treeniporukka ei välttämättä olisi pitänyt ajatuksesta että neljä alle kouluikäistä terrorisoi kaikki treenit.

Lempiharrastuksena Hessulla on jäljestys sekä talviaikaan pulkanveto. Myös pyörälenkit ovat osa Hessun ulkoilua. Metsässä samoilu on meille etuoikeus sillä asumme ns. keskellä metsää. Hessun perheeseen kuuluu meidän aikuisten lisäksi neljä lasta sekä kaksi kissaa. "Töissä" Hessu käy lastensuojelun avohuollossa.